Maanantai. Jee.

Kaikki ruoka maistuu, haisee ja tuntuu suussa vanhentuneelle, mitä tosin ei, jääkaappiini katsoessa voi täysin sulkea pois. Äklötys on tuttu pidempien ahmimisputkien jälkeisestä kestokrapulasta, mutta lienee tällä erää lähinnä psyykkistä. En ole syönyt ihmeemmin sitten lauantain, ja sitä ennen sitten sipsikeskiviikon, mikä itsessään on -myönnettäköön- aika typerää. Asiaa korjatakseni ostin litran juotavaa jogurttia, joka yllättäen meni kerralla ja nyt aika yllättävästi oksettaa. Koitan tiukasti lukea huomisaamun tenttiin, mutta menestys on huono kun tuntuu, ettei vatsa mahdu tuolin ja koneen väliin. Mikä tosin on vain tunne.

Koska en yhtäkaikki halua syödä, päätin ottaa lyhyen harjoituspaaston. Pidin eilen hedelmä-vihannespäivän, tosin suussa on raivokipeä afta mistä syystä hedelmät koostuivat yhdestä banaanista kun mitään happamempaa ei sietänyt syödä. Tänään olisi ollut paastopäivä (jos en olisi hotaissut sitä typerää jogurttia) ja huomenna taas hedelmiä toivottavasti vähemmän kipeällä suulla.

Aika outoa paastota ensimmäistä kertaa melkein puoleen vuoteen, en ollut kokonaan syömättä edes olessani viimeksi kipeänä. Istuin toissailtana kalenterini ääreen ja kävin läpi seuraavat puolitoista kuukautta. Suunnittelin viisitoista paastopäivää ja saman verran hedelmä-vihannespäiviä ennen joulua. Jospa ruokahalu ja syömisrytmi ja ehkä piiru mielenrauhaakin palaisi siinä samalla. Tai edes massu tulisi parempaan kuntoon viimeisimmistä rytyytyksistä. Viikonloppu näetsen meni tältä kannalta hiukka poskelleen lauantain syömisineen...