Mielikuvituksetonta ottaa kuvia kuvasivuilta, mutta lolcatsit on ihania.
Minulla on taas tunnustettavaa. Kärsin pienoisesta ahdistuksesta eilisaamuna, ja kun oli sunnuntai ja aikaa tein suolahuuhtelun vähentämään lakuähkyä (joka vain jatkui ja jatkui). Se nyt ei ole epäterveellisintä mitä voisin tehdä, mutta ei ehkä kuulu terveyselämäkuuriinkaan. Mutta hyvä, en tee enää niin ennen kuin kuuri on loppu, eli ainakaan seuraavaan kolmeen viikkoon. Ehkä. Nimittäin illan treeneissä tunsin pitkästä aikaa itseni jokseenkin sopusuhtaisen näköiseksi. Johtuipa se sitten on-off terveyselämästäni tai huuhtelusta tai uudesta kivasta paidasta (todennäköisin), se oli oikein helpottavaa, koska en ole tuntenut oloani kovin viehättäväksi viime aikoina. Ja ihokin on viimein lakannut kukkimasta. Sitten ohjaaja tuli siihen viereen venyttelemään pikkuisia jalkojaan niskan taakse ja koko ilo oli mennyttä. Vaan ei elämä se on kaunis. Taidan olla vähän ihastunut siihen.
Tänään on riittänyt ärsytyksen aiheita, mutta olen silti ollut esimerkillinen nuori ja kokannut lämmintä ruokaa (=keittänyt ruismakaronia). Aamu alkoi huokaisulla, kun tummantumman Pauligin kahvini (jota juon vain pari kertaa viikossa koska se maksaa pirusti) pussi oli auennut itsekseen, ja kahvi seissyt tuulettumassa varmaan päiviä. Ehdin jo laittaa väljähtyneen kahvin tippumaan kun muistin, että tänään piti olla kahviton päivä, koska perjantaina ei kyennyt. Joten huomenna ei juoda kahvia, ja se harmittaa jo valmiiksi. Miksei sitä ihminen saisi olla vapaasti riippuvainen kaikesta mitä keksii? Siksi, että sitten sitä olisi kaikesta riippuvainen. Ainakin minä.
Hm, lähden takaisin välttelemään menetettyjen koulujuttujen uudelleenkirjoittamista. Hauskaa maanantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti