Minulla on tasainen alamäki päällä. En ole ahminut –varsinaisesti- mutta syömiseen alkaa tulla se tietty holtiton fiilis, joka ennen pitkää yleensä loppuu sessioon. Olin eilen kylässä ihmisellä, jota kutsun ystäväkseni vaikka hän antaa sellaisia kiitoslahjoja kuin salmiakkisuklaalevy. Juotiin teetä, syötiin (minä kohteliaisuudesta) piirakkaa ja löpistiin. Oikein mukavaa. Minulla vain on tämä vieras ruokakaappi –juttu, mutta yleensä saan jotenkin hillittyä itseni kun isäntäväki on vieressä. Nyt en. Kamun poistuessaan vessaan käänsin puoli pakettia keksejä, ja puhuessaan puhelimessa seesaminsiemeniä. Ja CREAMCRACKEREITA, jotka ovat paitsi valkeaa vehnää myös kuiviltaan tosi pahoja. En ikinä syö niitä (enkä ainakaan enää…) Onnekseni muita paketteja ei ollut avattuna. Mutta tuo on paitsi turhauttavaa kunnolla syömisen kannalta, myös aika noloa, vartekin kun jää kiinni suu täynnä ja murut rinnuksilla (miten onneksi tällä kertaa ei käynyt).
Niinpä raijauduin tänäaamuna ennen luentoja sauvakävelemään ja Pohtimaan Tilannettani. Haluan pitää itseäni kauniina, olla hyvis, tehdä paljon Järkeviä Päätöksiä jne. Vuorottainen syyllisyys ja itseinho syömisjutuista eivät ainakaan edesauta noita. Huonosti syömistä sen sijaan kylläkin, se ruokkii hyvin itse itseään. Lisäksi pieni potku itsetuntoni persauksiin voisi tehdä ihan hyvää sekin, niin en koko ajan pohtisi miten päin hmhm jutut menee. Jos onnistuisin vähän kokoamaan hunningolle päässyttä ulkomuotoani jaksaisin ehkä muistuttaa itseäni niistä hyvistä puolista joita ulkokouoressani on. Sitten voisin olla Itsevarma, nätti, Järkeviä Pätöksiä tekevä ahkera ja tervehenkinen nuori nainen. Ja lisäksi siivota kämppäni joka on aivan liian sekava jotta siellä kukaan pystyisi ajattelemaan, tehdä oikeaa ruokaa puuron sijasta jotta jaksaisi tehdä järkeviä päätöksiä, ja pelastaa maailman.
1 kommentti:
Kuinka tuttuja ajatuksia! Järkeviä päätöksiä ja maailman pelastamista.. Taidan piipahtaa useamminkin lueskelemassa. Jaksamista sinulle Kaunis Veera.
Lähetä kommentti