Vergiliuksen matkassa

Kertailin vähäs 'terveyskuurini' kulkua, ja pakko myöntää, että nämä kolme viikkoa ovat menneet aika paskasti. Paras saavutus on ollut kahvin vähentäminen ja lämmin ruoka enimmillään neljänä peräkkäisenä päivänä (joista yksi puuroa). En ole ehtinyt (=vaivautunut) liikkumaan juurikaan aiempaa enempää, ja muutenkin nämä viikot ovat olleet niin vuoristorataa etten voi sanoa voivani henkisestikään pätkääkään paremmin. Taisin valita huonomman puoleisen ajan. Kaiken kruunaa se, että olen valvonut nyt kaksi yötä pitäen itseäni hereillä karkkia mussuttamalla vääntäen uudestaan kadonneita esseitä. Tänä aamuna olo oli aivan hirveä, suussa maistui jokin minkä kuvittelisin olevan suht lähellä rotanpaskaa ja peilistä katseleva aamuhirviö lieni karannut Dantelta. Todella, olo oli kuin krapulassa vaikkei juomapuoli sisältänyt mitään kahvia vahvempaa. Buranaa tosin otin yöllä kun olo oli huono. Hetken mietittyäni tajusin, etten väsyksissäni muistanut pestä hampaitani yöllä. Kiskot sen sijaan kyllä sain suuhuni, jotta varmasti joka karkinmuru hautoi hampaankolossa aamuun asti. Voi yäk. Ruoka ei ole maistunut, näkersin väkisellä pari leipää tänään. Karkkia kyllä menisi, varsinkin kun suussa on vieläkin ilkeä tunne, mutta mässytys on pakko saada nyt loppumaan.

Mikä kääntää eniten on, että en muista milloin olisin viimeksi oikeasti yrittänyt näin paljon olla kunnolla näinkin pitkään, ja sitten kaikki menee päin seiniä. Ei luulisi ruoan syömisen, karkin pitämisen alle sadassa grammassa kerrallaan, kahdeksan tunnin unien ja muun tervehenkisen nyt olevan näin vaativaa. Pettymys korostui, kun kävin tänään tappamassa aikaa (koulu-urakka on toistaiseksi loppu) kirppiksellä että saisin kunnon nälän johon voisin syödä jotain kunnollista. Löysin ihanan mekon (jolla oli hirveä hinta). Mutta, mekko on valkea (omistan tasan kaksi valkeaa vaatetta..) ja vartalonmyötäinen. Vaikka tykkäsin siitä hirveästi, jouduin sovituskopissa toteamaan, etten tässä alennuskompleksissa suostuisi menemään ihmisten ilmoille se päälläni. Olen niin turvoksissa karkista ja kaikesta paskasta ja väsynyt ja ällötyksessä, että tunnen itseni läskipalleroksi aamutakissakin. Mutta haluaisin sen silti. Päässä soi jo Diras Que Estoy Loco, sillä hullu olen jos syydän euroni mekkoon jota käyttäessä itsetunto tilataan Finlandia-talon rakennuttajalta.

Ajattelin ryhtyä parin päivän piimä-mehu-hedelmä -dieetille, jotta saisin tämän ällötysfiiliksen loppumaan ja vatsan edes jotenkin kuntoon. Kaiken lisäksi nimittäin masuparkani on aika hämmennyksissään valveillapitovaliostani, varsinkin kun kunnon ahmimisia ei ole ollut vähään aikaan. Mietin jo, olenko oikeasti tulossa sairaaksi kun koko ajan tuntuu että voisi oksentaa, vaikken ole syönyt juurikaan mitään. En kestä päätäni tällaisessa tilassa. En halua syödä, haluan ahmia, mutta ällöttää niin hirveästi ettei se leipäkään maistu. Taitaa olla syytä mennä nukkumaan.

Päivän fiiliskuva, olkaatpa hyvät.