Olen tärissyt puolelta päivin himojeni vallassa, ja koko ajan pahenee. Koulussa kuolasin automaatista suklaata ja muuta p*skaa mitä ne sinne nykyjän tunkevat, mutta onneksi hermo piti perjantain takia. Sitten muistin pakollista syömistä sisältävän pakollisen sosiaalisen tapahtuman lauantaina. Näinollen en voi pitää syömispäivää perjantaina. Eli se siirtyy lauantai-illalle. Siinä kohtaa olisi hermo pettänyt, mutta onneksi olin jo luennolla ja laukku tyhjä syötävästä.
Nyt olen kotona ja yritän pitää käsiäni kiinni jossakin (kuten vaikka bloggailussa) illan treeneihin asti, sen jälkeen olen turvassa, treenien jälkeen ei ikinä tee mieli ahmia. Mutta kun haluan syödäsyödäSYÖDÄ enkä vittu mitään muuta eikä kotona ole edes porkkanoita joita voisin vetää rauhassa enkä perkele voi lähteä kauppaan niitä ostamaan nyt kun hermo ei vain PIDÄ! Näkersin jo jääkaapissa viime viikosta seisseen juustonjämän jolla olisi pitänyt olla treffit minun sijastani roskiksen kanssa, sekä suolakurkut. Seuraavaksi voisi mennä kaksi jäljelläolevaa pakastekalapuikkoa. En uskalla mennä keittiöön edes keittämään kahvia. Ja kahvituttaakin ihan hirveästi. Kaikkein pahinta on, että minulla on oikeasti nälkä, mutta en voi mennä hakemaan ruokaa kun tiedän etten pysty lopettamaan jos aloitan.
Jos en oikeasti pelkäisi, että tästä tulee ahmimista, se, että minulla soi päässä Constant craving voisi olla huvittavaa.
Vol. kiljoona ja kaksisataatuhattakolme
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti