Niin, aihe. Elämässä on mukavia, ikäviä ja tosi paskoja asioita. Viimeiseen kategoriaan kuuluvat tietokoneviirukset, joiden takia joutuu tyhjentämään ja uudelleenasentamaan koko koneensa ja heittämään hyvästit jokaiselle backupittomalle (kyllä, raiskaan sivutyönäni suomen kieltä..) sähköiselle dokumentille elämästään. Ei tarvinne tarkentaa minkä parissa olen puuhaillut viime päivät.
Olen aika tyytyväinen, että tämä pikku blogi on olemassa. Suurin osa päiväkirjoistani nimittäin kuuluu tuohon kadonneeseen osaan, on vähemmän orpo olo kun voi käydä kopioimassa hengentuotteitaan netistä.
Muttamutta, nyt alan pikku hiljaa päästä jaloilleni, ja tajuta mitä ruoka-(jos tietäisin, mikä on 'valion' vastakohta, kirjoittaisin sen tähän) on tapahtunut. Olen elänyt puurolla, salmiakilla ja kahvilla, ja kun koneen hautajaisissa meni pariin otteeseen yövuoroon, punkulla. No hyvä puoli -positiivista ajattelua et cetera- en siirtynyt liemikuutio- enkä tyhjennä jääkaappi-dieetille kuten yleensä ollessani noinkin stressissä. Huono puoli: nyt ällöttää, turvottaa ja väsyttää. Piristin päätäni kaupunkimaratonilla tänään, mikä auttoi välttämään pahimman karkkikrapulan. Olen siis edelleen mukana Pyrkimyksessä Terveempään Elämään. Iltapalaksi hedelmäsmoothie ja vihreää teetä, aamupalaksi kananmunaa ja leipä, tästä tämä taas lähtee. Salmiakkia jäi, ikävä kyllä, mutta piilotin sen kaapin perukoille jonne se toivoakseni unohtuu Miehekkeen seuraavaan vierailuun asti, jolloin hän saa hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä.
1 kommentti:
Hei Kaunis Veera ja kiitos kommentista. Ilman sitä en olisi ehkä koskaan löytänyt sinun blogia, jonka lukaisin yhdeltä istumalta kun oli niin hyvin kirjoitettu ja kun aihe on höm höm AJANKOHTAINEN itselleni (noin niinkuin korrektisti sanottuna).
Luulin, että olen maailman ainoa ihminen, joka ryöväsi jopa kämppisten sapuskat - itselläni pahin oli varmaan se, kun muotoilin kämppiksen margariinirasiaan uutta ahmimani tilalle ja olin ihan paskat housussa että jos se sattuu tulemaan kotiin ja löytää minut vuolemassa voipakettia käytetyn näköiseksi.
Muutenkin kaikki mitä kirjoitat tuntuu niin tutulle...
Kyllä me tästä vielä eroon päästään eikö.
Lähetä kommentti