Marraskuu on mukava kuukausi

Olen käynyt vanhempien luona ylläpitämässä perhesuhteita, nähnyt Miehekettä ja näiden vaikutuksesta rauhoittunut vähän. Lihonut todennäköisesti paljon, mutta sillä ei juuri nyt ole niin paljoa väliä kuin sillä, että minun on perkele sentään saatava elämääni selväksi, vielä kun siinä on jotain selväksi saamista. Eikä mitenkään yleisesti mitä aion elämälläni tehdä yms, vaan ihan perusarki järjestykseen. Se, että tiedän mitä tapahtuu (=mitä ruokaa saan näköpiiriini) parhaimmillaankin tunnin eteenpäin, ruokkii näitä häiriöhetkiä ihan liikaa.

Olen surkea noudattamaan tarkkoja ohjeita (kykenemätön leipomaan reseptistä esimerkiksi), mutta arvelin sitenkin yrittää päiväsuunnitelmien väsäämistä. Vaikka inhoan sellaisia suuresti. Sitten minulla on edes lunttilappu siitä, miten päivän pitäisi mennä. Ja koska paastoista joudun joka tapauksessa tekemään kalenterin, voisin yrittää leikkiä pari viikkoa järjestelmällistä. Kaikki tarkat suunnitelmat vain aina haiskahtavat minusta niille anskuaikojen tappoaikatauluille, ehkä antipatiat tulevat siitä. Mutta, marraskuu on hyvä aika kokeilla tämmöisiä, kaikki ovat masentuneita, ulkona on rumaa eikä kukaan jouda ihmettelemään jos katson joka puoles tunti kalenterista mitä teen seuraavaksi.

En varmaan ole maailman ainoa ihminen jota marraskuu ei masenna, mutta kun ympäriltä kuuluu pelkkää marinaa ne muut lienee jossain peiton alla piilossa. Tai eipäs, tullessani vanhempieni luota valtion rautateiden matkassa tähän mukavaan yliopistokaupunkiin jossa asun, jouduin pitkästä aikaa istumaan vieruskaverin, nukkuvan sellaisen, kanssa. Syletytti, kunnes tämä aurinko mieheksi heräsi, jutteli vähän mukavia ja hymyili, ja pelasti täten minun maanantaini. Voi kun jotkut osaavat olla mukavia heti maanantiaamusta. Hävetti suorastaan oma kello seitsemän ruttunaamani.