Paaston lähtölaskenta

Huomenna alkaa ensimmäinen, kaksipäiväinen paasto. Jänskättää jo vähän. Olen laskeutunut siihen nyt kaksi päivää, ja tuntuu ihan hyvältä. Paitsi että ahmin tänään. Kaikkein naurettavinta on, että ahmin dippivihanneksia ja kasviskeittoa. Kun tajusin mättäväni 'välipalaani' suuhuni voimatta lopettaa, olisin varmaan tikahtunut naurusta jos en olisi jo tikahtunut kukkakaalista. Ihan todella, miten tuollaiseen voi suhtautua? Mieleni ei edes tehnyt muuta, kunhan tyhjensin vauhdilla viimeiset puolitoista kiloa kasviksia jääkaapista. Ja sitten lopetin. Siis vain lopetin, ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Tästä hämmentyneenä siivosin tunnin, minkä jälkeen hotaisin lopun vihanneskeiton. Se ei loppuviimeksi haittaa, koska soppa koostui vain kaalista, porkkanasta ja pavuista ja olisi tuskin ollut syötävää enää sunnuntaina jolloin on seuraava kiinteän ruuan päivä. No hyvä, ainakin voin aloittaa paaston huomenna tyhjällä jääkaapilla. Ja olla onnellinen, ettei tuosta tullut kohtausta jota jo pelkäsin enkä päätynyt syömään vaikkapa puukolla jäistä hilloa (joka olisi ollut ainoa tarjolla oleva ahmittava).

Sain eilen lisäpotkua paastoamiseeni (jonka tarkoitus huom ei ole laihduttaa mutta joka toivottavasti sen tekee) hippaloissa, jossa oli paikalla meidän Simpsons-sukupolven Lisaksi lisänimeämä opiskelukaveri. Lisa siksi, että hän on suorastaan ärsyttävän fiksu ja täydellinen blondikaunotar. Ja painaa ehkä neljäkymmentäjotain kiloa, ja suostui koko iltana syömään vain kurkkutikkuja. Potutti siinä istuessa levähtänyt massuni ja vaikka mikä, ja koska potutukseen auttaa parhaiten ilmainen viina, tänäaamuna ei olisi maistunut edes krapularuoka. Mutta lisämotivaatio nollannee terveyshäviön. Minusta tuskin tulee yhtä solakkaa kuin joskusmuinoin, mutta toivottavasti alan piakkoin edes mahtumaan omiin vaatteisiini taas.