Yllättävän hyvä olo. Arvelin, että viimeistään vesi (/tee) päivä ottaisi fyysisestikin lujemmille, mutta koko ajan yltyvää palelua ja pientä huimausta lukuun ottamatta olo ei ole hassumpi. Haistan mielettömän tarkasti, kämppisten aamukahvi tuoksui huumaavan hyvälle, puhumattakaan likkojen kokkauksista tai irtoteepurnukastani. Ja psyykkisesti tämä nyt on vain lomaa. Ihana tyhjä, puhdas, ja jotenkin rauhallinen olo. En edes käsitä enää, miten voisin ahmia napa paukkuen maistamatta mitään, suoraan purkista/paketista/jääkaapista tai mistä milloinkin. Katselin tänään koululla sitä sapuska-automaattia ja muistelin, mitä kaikkea senkin sisuksista olen vetänyt omiini kunnolla edes tajuamatta mitä syön, puhumattakaan kotona seuranneista sessiosta. En edes pidä suklaapatukoista sun muista (paitsi että tulee aina huono omatunto, ne ovat oikeastikin aika pahoja). Miksi ihmeessä en kerran ahmiessani ahmi jotain mistä pidän.
Myönnän, että saatan saada vastauksen edelliseen kysymykseen paastoprojektin loputtua tai viimeistään joululomalla...
Yhtä ruokaa minun todella tekee mieli, ei nälän vuoksi vaan siksi että tekee mieli, nimittäin uuniperunoita. Chili-paprikakuorrutettuja potunpuolikkaita, plus tietty kermaviiliä, aah. Pottu on muutenkin kaikin puolin hyvää, juuri riittävän epäterveellistä (ei kuitua, tärkkelystä ja näin) että tulee herkuttelufiilis, mutta riittävän terveellistä ettei tule huono omatunto. Keskiviikkona on välipäivä... No joo, voisin juuri nyt pitää esitelmän vaikka kalanmaksaöljyn hienoudesta, kumma miten pistää nuppia sekaisin syömättömyys.
Ja kaikkein parasta. Kävin tänään puntarilla, ja painoni on pudonnut paljon enemmän kuin odotin. Jos hyvin käy, pääsen huomenna alle 'maagisen rajani' josta vähemmän olen painanut joskus kevättalvella kahden kuukauden itseaiheutetun vatsataudin jälkeen. Ei sillä, että se olisi kovinkaan vähän, mutta alkaa jo olla kotoisampi olo sekä kropassa että farkuissa. Ja mikä ettei, nyt kun ne ylipäätään mahtuvat jalkaan taas.
1 kommentti:
Kiva kuulla että sulla on hyvä olo, ihanaa. Toivottavasti jatkuu! Edellisessä postauksessa oli oivaltavaa ajatusta yli/alisyönnin problematiikasta, samoja itsekin olen väänellyt. Kun vois vaan olla kokonaan ilman niin ois niin paljon helpompaa. Ruokaselibaattiin stna.
Lähetä kommentti