Puolitoista päivää

Toinen paastopäivä hurahtanut jo puoleen ilman että huomasin ollenkaan. Nälkä ei ole, päätä on särkenyt vain hetkittäin, ei huimaa (ehkä mahtavan kuukautisturvotuksen nostaman verenpaineenkin takia), ei okseta. Kivaa. Tosin olen pitänyt kalorit aika korkealla, on täydet pänttäyspäivät kumminkin. Pökertyminen ei sovi ohjelmaan. Ja syön ketjussa purkkaa joka huijaa massua vähän (kiitos Lidl ja Rainbow). Lisäksi join eilisiltana energiavajeen tehokkaasti nollaavaa kaakaota (minun kaakaoni ja sulatetun suklaan ero on vain kerma, jota kaakaossani on enemmän). Ihme kyllä en tähän päivään mennessä ole ryhtynyt nipottamaan siitä, niin energiapommi kuin se onkin. Se on hyvä, pitääkin olla jotain mistä ei tule henkistä pahaa oloa (fyysisen sillä kyllä saa aikaan =).

Ainoa kunnolla iskenyt paastohaitta on palelu. Kädet ja jalat alkoivat kylmetä eilen iltapäivällä, ja nyt saa jo säätää pattereita. Tekisi mieli puuroa, ihan siksi että se lämmittää niin ihanasti. Huomenna päiväpuoleen sitten.

Yllätyn joka kerta sitä, miten paljon syömisen ja ruuan näkeminen herättää himoja, vaikkei olisi nälkäkään. Kaksi päivää nyt katselee hampurilaismainoksia ja kämppiksen letunpaistoa, mutta mitenhän pidemmät syömättä olot tulevat sujumaan. Seitsemän päivää parilla hedelmä/ vihannespäivällä välissä voi olla jo toinen juttu. En ole tainnut paastota niin pitkään tai ylipäätään pitänyt näin pitkää paastoilukautta mikä nyt on suunnitelmissa sitten neurootikkoaikojeni. No, mikäpä siinä, jos saan syömistä edes vähän hallintaan taas, on se lettu- sun muiden tuskien väärti mennen tullen.