sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Joululahjaksi silmälaput

Kuten ehkä olen maininnut, en kuulu siihen onnelliseen joukkoon kansalaisia jotka kiinnostuvat vain vastakkaisen sukupuolen edustajista. Olen muistaakseni myös joskus avautunut siitä kivasta, nätistä treeneristä jonka kiusattavana käyn pari kertaa viikossa. Johon olin vähän ihastunut (ja kukapa kieronpaan kasvanut ei olisi). No, kävin tänään kahdet harkat kun korvasin väliin jääneet toisen ryhmän kanssa ja näin ollen lähdettiin salilta samaan aikaan. Hän tuli pukariin kun olin jo menossa ja ryhtyi juttelemaan mukavia vaatteita vaihtaessaan. Kyseli opinnoista, niin kuinka kauan olinkaan asunut täällä, oliko kotikaupungissani sitä ja tätä ja näin. Punastuin (ehkä) hieman, vastailin ja kyselin vuorostani (välihuomautus: oletteko muuten huomanneet miten tukalaa on katsoa kun joku riisuu, jos itse on topattuna talvipukimiin?). Treeneri heittää yläosattomiin, pukee paidan ilman rintsikoita, huomaa että se on väärin päin, strippaa uudestaan. Veera koittaa olla hämmentymättä tilanteesta, katselee kaapinovia ja toistaa se on hetero, se on hetero, se ei tee tuota tahallaan se on niin hetero että melkein ei ole. Ja sitten se ryhtyi kyselemään miksei Mieheke ole muuttanut tänne ja katsoi hiukka kieroon. Ja sitten se otti puheeksi strippiairobikin jossa oli käynyt. Tässä kohti Veera totesi paeta paikalta, mikä oli hyvä siirto. Ei perkele. Joko näytän niin suuntautuneelta että se teki tuon piruuttaan (naiset on sellaisia), tai sitten mielikuvitukseni joutaisi lomalle. Todennäköisesti jälkimmäistä, käytän sentään ripsiväriäkin. Joskus.

Puolustuksekseni haluan sanoa, että paitsi ikävöin Miehekettä myös nukun yksin nyt pari viikkoa, mistä syystä ajatukset vähän kiertää miten sen nyt sanoisi... yksin nukkumisessa. Toisin sanoen tuollaisia päätä sekoittavia naisihmisiä tässä viimeksi kaivataan. Miksi ihmeessä suuntautuneille ei ole omia pukuhuoneita? Ei hitto minä olen helppo. Olisin. ÄH!

Ei hitto se nainen on kaunis.

Ja niin juu, syöminen taas on kivaa, vedin päivän kahvia ja arrakkileivoksia (teki ihan pirusti mieli) ja nyt illalla rehuja ja banaania sun muuta apinanruokaa. Tuntuu hyvältä kun ensimmäiset paastopäivät meni vaivattomasti, jäljellä on 14 seuraavan viiden viikon aikana. Niistä kolme tai neljä on tarkoitus vesipaastota. Että näin tänään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Syöminen on taas kivaa.". Niin sen kuuluisikin olla aina. Miks me kaikki vammaillaan syömisen kanssa vaikka se on yksi ihmisen perus elintarpeista.

ei ihmisestä kyllä ikinä päällepäin näe onko se hetero vai ei:)

Kaunis Veera kirjoitti...

Meillä ainakin vammailu kulkee suvussa X) Syytän geenejä.

Ja joo, ihan totta tuo ettei noista aina tiedä. Mutta minulla ei ole, tai ainakaan ei pitäisi olla mitään syytä vaivata päätäni tämän ihmisen suuntautumisella..