Pää tyhjä, maha täynnä

Loppuihan se viimein. Viikon 48 ponnistus ohi, ja onnellista kyllä, tätä vuotta on jäljellä enää neljä viikkoa (koska tätä ei enää lasketa). Olen hiukka kuitti, ikävä kyllä lähinnä henkisesti, fyysisesti rassaa vain kurkkukipu ja nukkumattomuus. Kävin eilen päänlatauksessa salilla, mutta hengitystiet tykkäsivät siinä huonoa, että tänään en lähde. Harmittaa, tätä olisi ollut hyvä miettiä soutulaitteen kanssa. Niinpä virkkaan, teen uudestaan ihanaa mekkoa johon lanka ei riittänyt koska olen niin ISO ja joudun vaihtamaan mallin vähemmän lankaa syövään.

Tänään olisi hyvä päivä tehdä kahvia termokseen ja linnoittautua lippa silmillä kirjaston nurkkaan lukemaan Cosmopolitania tai jotain muuta yhtä kehittävää. Paitsi ettei minun tee enää mieli kahvia. Ei ole tehnyt koko viikolla, mistä olen ollut huolissani, koska jo koskaan todella haluan kahvia niin tällaisissa tenttiputkissa. Helvetin paasto (syytän tästä sitä vaikken lopettanutkaan sumppeilua sen aikana). Rakastan kahvia, mutta mieleni ei tee sitä yhtään, ei edes sitä ihanaa Pauligin tummaa. Hö. Ja kofeiinitableteista puuttuu nautintoaspekti täysin.

Olen ahminut. Niin että hampaita särkee. Mikä, lakonista kyllä, oli ehkä odotettavissa. Pipo kiristi jo keskiviikkona iltapäivästä niin pahasti, etten ihan realismin nimissä uskonut kykeneväni puolen yön pänttirupeamaan pelkällä buranalla. Minusta 'turvallisen' ahmimisruuan varaaminen kohtauksen varalta on ongelmien kerjäämistä ja muutenkin pessimististä, eikä lainkaan tapaistani, mutta nyt tein poikkeuksen. Niinpä hain kilotolkulla mandariineja, kurkkua, tummaa riisiä, poppareita sun muuta, joilla ei saa henkeä itseltään kahdessa illassa. Ne, ja kotona jo olleet puurohiutaleet, hunaja ja glögimantelit kelpasivatkin hyvin yön pimeinä tunteina. Säästyin yölliseltä huoltikkareissulta, turvotukselta en. Maatessani illalla jalat kohti kattoa huomasin vielä uuden suonikohjunkin. Voi saatana nytkö niitä jo rupeaa tulemaan. Juuri nyt tuntuu ettei minussa ole kaunista kuin kynnet, jotka olen kahden kuukauden sitkeällä tuunauksella saanut melkein ehjiksi.

Se puuro taisi päätyä päähän, ajatus ei kulje. Taidan lähteä yskimään sinne kirjastoon, apteekin kautta ja tukisukat matkaan.