Siitä puhe mistä puute

-eli hyvin syömisestä minun tapauksessani. Sen sijaan paljon syömissekoiluja rakkaampi harrastukseni, kirjoittaminen, on jäänyt blogisellani lapsipuolen asemaan. Viime vuosi oli monessa suhteessa varsin paska, mutta yksi oikein hyvä asia siihenkin mahtui. Nimittäin jo useamman vuoden jatkunut kirjoittajanblokkini alkoi hiljalleen avautua. Siinä on varmaan joku riutuva taiteilija –asia, kun menee riittävän huonosti ryhtyy pää tuottamaan oman leipänsä. Keväällä, sekoiltuani aktiivisesti syömisteni suhteen kahdekan kuukauden putken (siitä joskus lisää), aloitin ensimmäisen novellini sitten talven 2006. Vaikka sekä se viimeinen, että tämä uusi olivat aika huonoja, elin hyvän tovin vain siitä että ylipäätään kirjoitin taas. En ole kovinkaan luovalla alalla enkä ehkä luova muutenkaan, mutta päästäni puuttuu varatie jos kirjoittaminen ei onnistu. Niinpä työstin sitä onnetonta novellinpoikasta yötä myöten kuin hyvääkin hengentuotetta, kunnes uskoin voivani jättää sen hetkeksi rauhaan ja palata sen pariin taas. Sen jälkeen olen säännöllisesti rustaillut parisivuisia ja parannellut vanhoja.

Kirjoittaminen on ainoa asia, jossa –ehkä kärsivän taiteilijan inspiraatiota lukuun ottamatta- syömishäiriöllä ei ole sijaa. En kirjoita siitä, enkä yleensä mihinkään siitä liittyvästä, en tunteistä joita se nostattaa, eikä hahmoillani yleensä ole syömisongelmia. Se on todellinen loma siitä, mikä ehkä selittää sen miksi olen tavallistakin takakireämpi kun rustailu ei onnistu. Kun viime vuonna kärvistelin laksatiivien aiheuttaman kroonisen suolistoärsytyksen, veriripulin, kilojoulien laskemisen (riittävän pitkälle mentäessä siirryn niihin) ja muun kivan kanssa, kirjoittaminen antoi hetkeksi muun prioriteetin ja tarkoituksen. Ja se oli pirun kivaa se.

Kirjoittamisella vain on yksi huono puoli vaikkapa juoksemiseen verrattuna. Siihen tarvitsee inspiraation (älkääkä saivarrelko, juosta voi hampaat irvessäkin hyvin, kirjoittaa ei). Kun leikin normaalia, tai kun olen riittävän neuroottinen, inspiraationi katoaa. Sääli, että olen huono roikkumaan siinä välimaastossa. Siihenkin terve elämä –kuurin (joka tässä mainiten on alkanut aika hämäläisesti) toivon auttavan. Kun voi keskittyä kunnon nostamiseen ja painon pitämiseen, eikä laihtumiseen, ahmimiseen tai sen estämiseen, voisi ajatuskapasiteettia riittää myös kirjoittamiseen.