Tänään pääsen vihdoin Vieraasta Jääkaapista. Eipä siellä (enää) paljoa ole mistä päästä, mutta tuntuu silti hyvältä mennä kotiin nukkumaan illalla. Eikä viikonloppu ole ihan niin sivuilleen mennyt kuin pelkäsin. Eilen iski ahtamisahdistus (huvitti lukea dramaattista postaustani, vaikka se kyllä oikeasti oli aika huono hetki), mutta pienen miettimisen jälkeen totesin, ettei padallinen kanaviillokkia sittenkään ole ikkunasta hyppäämisen väärti. Tai no, katsotaan nyt mitä vaaka sanoo huomenna. Mutta karkit on vielä jäljellä, ja tulee olemaan kamun tullessakin.

Vastoin tapojani olen viettänyt viimeiset neljä iltaa seurassa (olisi ollut vaarallista jäädä pitkiksi tunneiksi yksin karkkipussien kanssa). Viime viikolla oli kaiken maailman fuksihässäkkää, perjantai meni pippaloissa ja eilinen muuten vain istuskellessa. Tämä on minulta suorastaan yltiösosiaalista, mutta pakko myöntää, että oli se hauskaakin. Edes jokailtaisesta tissuttelusta seuraava jotenkin hölmö ja asiaankuuluvan turvonnut olo ei itketä ihan kauheasti. Ja mikä parasta, sain pienen rentoamisen myötä TEHOTYTTÖ-moodin päälle jälleen. Jei! Koiruudet on ulkoilutettu, pyykkikone hurisee, nippu sekalaisia velvollisuuksia hoidettu. Nyt edessä neljä tuntia lukuja ennen illan tuplatreenejä (lintsaan ensi viikolla joten täytyy tehdä varastoon), jonka jälkeen KOTIKSEEN! Aah, oma koti kullan kallis.