Nenäblokki

Perkele. Olen sairaana. Kuten aivan kaikki muutkin. Olen pitkään luovinut tautiaalloista ilman tartuntaa joten kai tämän oli odotettavissa. Syvältä se on joka tapauksessa. Jos jotain hyvää, niin ruokahalustani ei ole piiruakaan jäljellä, eikä näin ollen huonoa omaatuntoakaan, ja ehdin sentään tehdä eilisillan treenit terveenä. Jalatkin on kipeänä, edelliskerrasta onkin jo tovi.

Ja juhlan aihetta olisi muutenkin. Söin viikonloppuna kuin pieni porsas, mutta painoa tuli viikon takaiseen sittenkin vain puoli kiloa lisää. Ja kaverin karkeista jäi hm, melkein suurin osa. Napostelin niitä aika holtittomasti lauantaina, mutta siinäpä se. Ja eiköhän parin päivän lenssuruokahaluttomuus hoida sen puolikiloisen. Ainoa todella huono puoli tässä on, että osaamatta lainkaan odottaa flunssaa buukkasin alkuviikon aivan hulluntäyteen, tarkoituksena paeta Miehekkeen luo pitkäksi viikonlopuksi. En kehtaa ruveta perumaan juttuja tällä varoitusajalla, joten täytynee ottaa burana ja kaikki mahdolliset noitakonstit käyttöön. Hituttaa vain, kun tarkoitus oli möllöttää tyytyväisenä tehoviikon jälkeen, ulkoilla ja käydä leffassa ja tehdä kaikkea kivaa pariskuntajuttua, ei maata vällyjen alla töristämässä nenää.

Taidan lähteä kokeilemaan, josko valkosipuli-liemikuutiokeitto helpottaisi tätä. Ennaltaehkäisee se ainakin kämppisten sairastumista, eivät yritä liian lähelle. Kuuluu taas, jos en saa myrkytystä.