Pienen tolkunnoksen jälkeen

Olen suunnannut nyt kaikki liikenevät voimavarat syöpöttelyn estämiseen, ja tähän asti se on ollut menestys. Vedin eilen väkisten puuroa, luumuja sun muuta perusjuttua ja välttelin yksin syömistä parhaani mukaan. Olin kertas kaikkiaan kuuppa niin seis nukuttuani parisen yötä vain muutamia tunteja (stressaaminen valvottaa minua aika pahasti, mikä ei ole ainakaan stressiä vähentävä tekijä), etten uskaltanut jäädä yksin minkään ruoaksi kelpaavan kanssa. Minulla oli koko päivän sellainen hassu tykyttävä olo, kävin aivan ylikierroksilla huolimatta siitä, että tuskin muistin toista nimeäni. Hoidin miljoona pikkuasiaa, ja kun en saanut luettua, lähdin vetelehtimään kaupungille ostaakseni kaverille synttärilahjan. Lahja löytyi liiankin nopeasti, joten (koska budjetti oli tiukka ei voinut ryhtyä shopittamaan) käytin 45 minuuttia valitakseni meikinpoistoaineen ja oikein söpöt rihkamakorvakorut. Mutta taktiikka toimi. Sain ajatukset pois niin syömisestä kuin syömättömyydestäkin, ja kotiin tultuani otin vain vähän leipää ja join paksun kaakaon liköörillä joka sammutti minut seuraavaksi kymmeneksi tunniksi.

Koska en oikein luota itseeni vaikka olenkin jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa, otin käden ulottuville myös valtaosan syömättömyydenedistysarsenaalistani. Helpotuksekseni paino lähenee jo normaaleja lukemia (enpä ole juuri syönytkään), mutta haluaisin niin, että tämä terveyselämäkuuri onnistuisi. Ja vuorottainen paastoilu ja ahmiminen ei ole terveellistä. Eikä poistä edes selluliittia. Eli se on täysin TURHAA.

Käytän aika surutta dopingia mitä tulee syömisen vähentämiseen, on kuitenkin helpompaa syödä oikeaa ruokaa vaikkei tekisikään mieli kuin olla ahmimatta kun kädet hamuavat jääkaapin ovea. Niinpä tälläsin hädän varalta keskelle pöytää näkösälle jydymmän suuveden, vesipullon ja valikoiman pillerihyllyltä peräisin olevia valmisteita, joita en sen kummemmin ryhdy tässä esittelemään. Kävin rauhoituskävelylläkin, ja olin mahdollisimman pitkään yliopistolla, joten syöminen on pysynyt kuosissa. Loppupäivän ohjelmassa on siivousta (olen intohimoinen kaapinjärjestelijä, vaikken muuten piittaakaan siisteysnipottamisesta) ja kauneudenhoitoa, niihin menee aikaa mukavasti jotta voi taas käydä nukkumaan. Ja totta tosiaan, minulla on VAPAAILTA. Tämän viikon ainoa, jei. Minulla on sitä varten yksi olunenkin, jonka juon jos olen päivän muuten kunnolla. Näin se homma etenee.