Mutmut, mitä syömiseen tulee, arkielämäni on aika normaalia. Tervetulleen normaalia suorastaan. Miehekkeen näkeminen teki syömisille hyvää, syön liikaa (tämä varmaan yllätti kaikki) mutten ahmi ihan hirveästi, ja syön yleensä ainakin kolme ateriaa päivässä mikä on minulta aika hyvin. Itse asiassa tosi hyvin. Enkä ole oksentanut kahteen viikkoon (vaikka on liipannut läheltä) mikä on tosi hyvin sekin, siinä kun oli kaikki kunnon putken ainekset olemassa. Joku välikausi menossa, olo on kumma, arpoilen kyökissä syödäkö vai eikö syödä kun oikeastaan on nälkä eikä sitten kuitenkaan, välillä touhuan tuntikausia putkeen ja sitten istun päivän enkä saa aikaiseksi mitään. Se on varmaan tuo pimeys kun iskee rytmit sekaisin. Mutta jos pystyisin pitämään nyt tämän syömisten lunkisti ottamisen, se olisi mahdottoman hyvä se.
P.S. Ei siitä täsmäsyömisestä tule kyllä paskaakaan
P.P.S. Näin unta jossa olin ostanut yksinäni litran jogurttipurkin, syönyt siitä kupillisen ja laittanut jääkaappin ja ihmettelin itsekseni että näinkö helposti se käykään XD Näin ei oikeassa elämässä ole muistaakseni tapahtunut vuoden 2004 jälkeen. Jatkoa unesta en muistanut aamulla, ehkä ihan hyvä ettei masenna. Henkistä harjoittelua, oujee!
2 kommenttia:
Aika ihana toi uni, enpä ole itsekään itselleni ostanut mitään jääkaappiin varmaan vuoteen. Käyn kerran päivässä kaupassa ja ostan tasan sen mitä syön sinä päivänä, mikä tietty on vähän hankalaa ja kallista. Esim. puurokin pitää syödä saarioisten vitullisina yksittäispaketteina kun en kerran kykene hallitsemaan puurohiutaleita kaapissa (lue: söisin ne purkista kuivaltaan yön aikana).
Mullakin on muuten kämppis, mut se ei kauheasti pidä ruokaa kaapissa. Välillä oon kyllä senkin ruokia tuhonnut (esim jotain hilloja ja jogurtteja), ja on se aika noloa :D Nöyränä tyttönä käyn kaupassa ostamassa lisää ja sanon seuraavana päivänä et tuli vaan ihan kauhee nälkä, anteeks.
Aika hyvä pointti tosta o:sta. En ole itse miettinyt asiaa tolta kannalta, vaikka nyt kun sen sanot ni kuulostaa ihan itsestäänselvältä et sillä on joku kukkoilu meneillään. Oon kyl yrittänyt olla mahdollisimman löysä ja kannustan sitä itseasiassa yleensä ryyppäämään ihan niin paljon ku haluaa... Ja se on itsekin sanonut et mä olen liian helposti vietävissä ja muiden mielipiteisiin taivutettavissa, joten ehkei se ihan tossun alla vielä ole?
Tulipa tästäkin maratonkommentti :)
Lähetä kommentti