Pääongelmia

Lueskelin tässä tyyppien blogeja ja törmäsin monta kertaa toteamukseen laihat ihmiset on täydellisiä. Itse en ole siitä ihan vakuuttunut, tunnen paljon hernekeppejä jotka ovat täysiverisiä biatcheja, osan kohdalla väitän jopa että nämä kaksi ovat jokseensa verrannollisia (tytöistä tulee ilkeitä kun ne ei saa syödäkseen ja pitää itteään toisista parempina). Aika tekopyhää multa kun mähän siis en pidä laihuutta mitenkään kauniina, rait, mutta jos oikein muistan en ollut yhtään parempi ihminen silloin kun painoin nelkyt kiloa. No se siitä jäin vain miettimään. Helpolla pääsisi jos laihtumalla tulisi täydelliseksi.

Ja sit ihmettelen kun päätä särkee ja nappeja kuluu.

Vaakaton viikko kuten täsmäsyöminenkin menee päin helvettiä, en ole punnannut aamuisin (vaikka pari kertaa olen unenpöpperössä jo vetänyt villasukkia jalasta ja sitten keksinyt ettei puntarille olekaan asiaa) mutta välillä huijaan ja käyn illalla. En tajunnut olevani siinä niin kiinni. Tai tajusin mutten tunnustanut. Helpottaa vähän tietää että paino huitelee suunnilleen samoissa, eikä läskiahdistus ole niin paha kun käy vaatteet päällä syömisen ja juomisen jälkeen. Silti, aika säälittävää, olen riippuvainen kahdenkympin patterilaitteesta jonka valmistaja ei edes ole FunFactory.

Niin, ja päivän paras uutinen: olen tulossa kipeäksi ja Mieheke tulee tänä viikonloppuna. Loistohomma. Pitäisi raahautua kauppaan ostamaan nuudeleita, en saa kipeänä syötyä muuta (ja yhdistän ne jotenkin kipeänä oloon joten en ikinä osta niitä muuten, vaikka ehkä kannattaisi niin ei tarttisi sairaana mennä kauppaan). Tai ehkä hyppyytän Miehekkeen sitten kun se tulee, vaikka se onkin vähän eksyksissä mun lähikaupan lempijuttujen kanssa.

Äh kaljuunnun taas, villasukkien pohjat on ihan täynnä hiuksia. Pitäisiköhän vitamiininappeja syödä enemmän vai vähemmän.



Mene nyt särky jo hiiteen siitä. Tai toimi edes saamarin bloggeri ettei tarvitse nyhjätä miljoonaa kertaa samaa tekstiä uusiksi