Mieheke tulee tänään. Suunnitelmat muuttuivat, töiden takia ollaan sittenkin suuri osa kesää samassa kaupungissa kuin aina ennenkin, ja samaan mustalaistyyliin kuin aina ennenkin kämpätään jossain satunnaisissa nurkissa todennäköisesti pikkuveljeni kanssa ja häivytään jossain kohti Miehekkeelle jos työt järjestyy. Eikä lähdetä reissuun niinkuin haluttiin. Kuten aina ennenkin. Avauduin eilisiltana paperikirjaan siitä miten vihoviimeisen täynnä olen tätä, kun aika lipuu ohi enkä ota mistään kiinni. Pari vuotta sitten asuin kolmen kesäkuukauden aikana seitsemässä osoitteessa (en kyllä vaihtanut niistä yhtäkään postiin) enkä liikkunut minnekään ilman yöpymiskamppeita. Ja peruin kesäsuunnitelmat kun tuli hyvä sauma olla töissä suunniteltu loma. Lupasin itselleni ettei
ikinä enää, vaan mitä nyt. Kahden kaupungin välillä ramppaamisesta on hyvä aloittaa, ja odotanpas vaan, enköhän viimeistään heinäkuuksi ole muuttanut kesäautooni ja kämppää parkkipaikan laidalla. Voi elämä että olen täynnä tätä,
miksi Miehekkeen piti lupautua töihin sinne,
miksei se ole voinut säästää tukia sen vertaa ettei tarvitsisi ottaa vastaan jokaista työsunnuntaita tuli se sitten miten huonoon väliin vain! Haluaisin häipyä. Olla tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ihmisten kanssa Soneran kantaman takana. En täällä, en vanhempieni kaupungissa enkä ehkä enää Miehekkeelläkään. Vaikka hetken mietin että paskanmarjat, minä olen siellä oli työpaikkani miten epämääräinen tahansa, kämppään Miehekkeellä ja syön sen kämppiksen keksejä koko kesän, Mieheke saa olla missä lystää.
Mieheke kuitenkin tulee tänne tänään, itse asiassa taitaa olla jo matkalla. Se ei onneksi muuttunut, vaikken ehkä ole parhaimmillani tyttöystävänä nyt. Tein sentään suolahuuhtelun huijaamaan ilmapalloturvotustani vähemmäksi, kehtaan ehkä poistua ovesta asemalle vastaan. Pari tuntia aikaa järkätä piiloon jutut mitä Miehekkeen ei välttis tarvitse nähdä (ei siis mitään vakavampaa kuin syömis- ja painopäivyrit, paastoteet, parit thinspiskuvat, piristäväpurkit sun muut, nikotiinipurkat joudun kyllä ehkä tunnustamaan jos en halua testata josko äkkivieroitus parantaisi tuultani) ja siivota vessa vielä kertaalleen. Ja heittää tämä paskaangstaus nurkkaan, meidän piti koko viikko lukea vähän ja testailla sängyn jousituksia paljon, ei mököttää rahan puutetta.
Olisinkohan onnellisempi jos lopettaisin kaiken suunnittelun vähäksi aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti