Itsepäisyyspäivää!

Voi Veera mikä tekniikan ihmelapsi oletkaan, ei edes ollut 50. krijoitus lähelläkään kun tämä nerokas blogipiste laskee hallintapaneelissa kai muokatut mukaan tai jotain. Ja julkaisee tekstin sillä päiväyksellä jona on aloitettu, niin. Mikä ei ole kivaa, koska avaudun tässä koneella niin epämääräisinä aikoina, että katson yleensä parhaaksi miettiä hetken unilla ja jatkaa sitten. Sitäpaitsi, minua potuttaa kroonisesti kuvien asettelu jota rämplään uusiksi parhaimmillaan kolmesti, joten muokatut mukaanlukien pitäisi olla pitkälti yli viidenkymmenen. Äh uudestaan.

No mutta. Tykkään itsenäisyyspäivästä, joten eilen oli hyvä päivä. Satuin löytämään mieskuoron esiintymässä (niin, tykkään myös mieskuoroista), ja kuuntelin fiiliksissä takapenkissä asiaankuuluvalla paatoksella laulettuja Suomilauluja. Pakko oli avata silmät välillä ja mulkaista pahasti kun mummot vieressä ryhtyivät supisemaan, mutta muuten nautin siitä kovasti. Ilta lounaineen ja muine perinteineen ei mennyt ihan putkeen, siinä konvehtirasia ja linnanjuhlat -kohdassa mopo vierähti vähän penkan puolelle, muttei pahasti. Riittävästi kuitenkin, että tänä aamuna harmitti, joten tämä sunnuntai kulunee teelinjoilla. Jos ehkä onnistun välttämään nyt harjoittelun jälkeen ruokahetket.

Nyt on kiva, jotenkin harmiton olo. Ei tee mieli tehdä mitään typerää, vaikka ensi viikko näyttää tyypilliseltä ranteiden anatomian tutustumiskierrokselta tentteineen ja palautuspäivineen. Tekisi mieli vain jammailla kotona, ehkä siivoilla vähän, no voisihan niitä tenttimatskujakin vilkaista, tapitella ikkunasta lunta..

Hyviä nämä uudet särkylääkkeet.