Niin siinä sitten kävi, että päästyäni ahmimattomuuden makuun ruma peikko ryömi taas esiin kaapistaan, ja tämän päivää olen vuoroin mättänyt kaikkea käsiin sattuvaa, vuoroin tuijottanut itku kurkussa Läski-Lauantaina makkaroistani muistoksi ottamaani kuvaa. Syötyäni kaksi terveellistä, normaalia ateriaa napostelin (Virhe 1.) ruiskräkkereitä teen seurana. Kun en voinut lopettaa, otin kuvan eteeni, ja se auttoi kunnes vein mukini keittiöön (Virhe 2. Ahmiessa ei mennä keittiöön). Sillä reissulla hävisivät jäljellä olleet koti-hillot ja puoli pakettia hapankorppuja. Tongin kaappejani, etsien jotain mistä ei ollut tarkoitus tulla loppuviikon lounaat, söin mitä löysin, istuin sängylläni miettien eikö täällä ole mitään muuta syötävää, muistin vierasvarahunajan, no, tiedätte mitä sitten tapahtui. Lähdin lenkille, mikä helpotti, muttei tarpeeksi ettenkö olisi paluumatkalla poikennut hakemassa paikallisesta halpamarketista lastin mandariineja ja purkkihedelmiä (Virhe? en ole ihan varma). Nyt mussutan vuoroin niitä, vuoroin purkkaa ja yritän pysyä poissa kyökistä (pakkasessa on vielä lisää hilloa) ettei tämä karkaisi ihan totaalisesti lapasesta.Tämä on nöyryyttävää. Mandariinit on kohta loppu, ja olen enää piirun päässä siitä pisteestä, jossa tuikkaan vaatekaappini tuleen siinä toivossa, etten synkimmälläkään hetkellä lähde lähikauppaan pelkissä kengissä.
3 kommenttia:
Oho, olipa kiva kun pistit kommenttia.
Itse luen sun blogia aika säännöllisesti, tykkään hirveästi.
Tuikkaa ne vaatteet tuleen niin ei tule lähdettyä. Itse laitoin polkupyörän niin vaikeaan paikkaan ettei edes ahmimismieliteossa viitsi räpeltää sadan oven ja lukon kanssa päästäkseen viereiseen kauppaan. Tsemppiiiiii! :) Ja pee äs, mandariinit ei oo paha. :)
Ihana blogi <3
Kirjoitat tosi ihanasti, kuvailet jotenkin asioita niin kiitettävästi, että nytkin näin silmissäni tytön syömässä mandariinejä - usko mua, se on harvinaisuus, mulla meinaan on ihan hemmetin huono mielikuvitus!
Lähetä kommentti