Leikisti lieassa

En ole laihiksella vaikka painan ihan tositosi paljon ja se ottaa tositosi paljon päähän. Pelkään hiukka hysteerisesti ahmimiskohtausta, jota siis vielä tänä aikana kun olen ollut kotona ei ole tullut, koska en voi ottaa perinteistä psykonarttukohtausta jälkikäteen tasaamaan painoa (koska se luetaan laihduttamiseksi). Syön kahden tunnin välein, olen koko ajan nälkäinen enkä uskaltanut ostaa kaupasta mitään nyrkkiä pienempää jota voisi napostella ja josta siis voisi alkaa ahmintakohtaus. Ja rehellinen ollakseni huijaan. Toivon, että laihduttamattomuus laihduttaisi minua edes pari kiloa. Mutta se, etten uskalla ahmia on oikein hyvä juttu, joten jotain hyvää tässäkin. En vain tiedä miten päin olisin keittiössä. Tein eilisiltana kymmeneltä (!!!) nälkääni vihannesomenadippiä jossa oli avokadoa (jota btw en vihaa vaikka rasva tirskuu hampaissa), mietin mitä ihmisenruokintaoppaat sanovat iltasyömisestä, otin kaveriksi lasin punkkua, ihmettelin koko touhuani vähän aikaa ja söin lopulta sen dipin. Leikin, että on hyvä kausi, jona hetkellisesti uskon syömishäiriön olevan häipymässä, tai että olen ihan hoikka vaikka painoindeksini alkaisi kakkosella. Syön leikisti hyvällä ruokahalulla, käyn leikisti ihan muuten vaan kaverin kanssa kävelyllä, teen iltapalaa joka leikisti ei lihota eikä laihduta, niin kuin hyvinä kausina on tapana.

Mutta nyt ei ole hyvä kausi. Nyt on hyvän kauden jälkeisen todellisuuden ja kehnon kauden välinen kausi, jotka edeltävät sinkäyrän alinta, Tosi Paskaa kautta. Jos tämä lykkää viimeisintä eteenpäin vaikka kesälle, jolloin minulla on Mieheke tukena, oikein kiva, jos ei, internet saastunee entistä pahemmasta angstista tässä kevään mittaan.

Löysin päiväkirjakirjoituksia viime kevättalvelta (kirjoitan päiväkirjaa harvoin ja yleensä jollekin satunnaiselle vihkoaukeamalle, joten ne ovat kaikki ripoteltuna hävyksiin kämpässäni), joissa puin jotain minun ja Miehekkeen kriisiä, podin läskiahdistusta ja huimausta (ai mikä se on?) ja painoin viisi kiloa vähemmän kuin nyt kiitos takana olleen Tosi Paskan kauden. Miten sitä joka vuosi unohtaakin, että on jatkanut tätä samaa rataa n+1 vuotta, ja sairaus toistaa itseään pienin variaatioin ja jatkuu vaan.