Jo poksahti

...vaan ei pääni. Tietokone. Rakas, pitkään uskollisesti, joskin viime metreillä varsin pätkittäin palvellut valolaatikkoni sanoi työsopimuksen irti ilmeisen lopullisesti. En saanut kesken olleita töitäkään pois, edes lyhyt itkupotkuraivari ei saanut konetta enää käynnistymään riittävän pitkäksi ajaksi. Koulu, bloggailu ja kaikki muukin on siis ollut katkolla, vieroitusoireista nyt puhumattakaan. Ei riittänyt rohkeus käydä selaamaan sh-blogeja kämppiksen koneella, joten pieni lukusessio odottaa kunhan saan akuutit hommat pois alta. Foor riöl, mitä nykyjän voi tehdä ilman tietokonetta? Minulla ei ole riittävästi kortteja edes pasianssin peluuseen, ja koulumatskut ovat lähinnä netissä (ja niiden printaaminen muuten suht kallista lystiä, tuli kokeiltua.) Olin toivonut, että koneenrämä olisi jaksanut kasassa vielä kuukauden, jotta olisin saanut tämän kevään tehtyä ja jos kesä olisi näyttänyt taloudellisesti hyvältä, ostanut ensi palkastani MacBookin <3 Awh. No, se päiväuni loppui lyhyeen, ja pienen murehdinnan jälkeen hankin ehkä maailman toisiksi somimman koneen, huomattavasti vähemmällä rahalla ja hankalammalla ohjelmakokoonpanolla kylläkin (niin jos joku ihmetteli, en ihan hallitse tätä vielä, julkaisin keskeneräisen tekstin vahingossa ainakin kerran...).

Hyvä näin, nyt on kone, pieni, hiljainen ja kiva, eli kaikkea mitä entinen koneeni ei ollut.

Ennen konekriisiä viime viikolla olin postittamassa vaikka ja mistä, mutta taidan jättää ne ensi kertaan. Päivän mittainen tietokoneen asennusvärkkäysmaraton imi mehut. Hinguttaisi kauheasti purkaa päätä mutta ei yksinkertaisesti jaksa (ja seuraavan 36 tunnin sisällä on kolme tenttiä, sekin ehkä vaikuttaa vähän...), joten heissuvei seuraavaan kertaan.