Rumaa

Oloni on huono. Ruma, harvinaisen ruma. Vaikka käsitänkin mistä naurettavan pienestä sattumuksesta tämä alemmuudentunto ehkä lähti, jaksan silti yllättyä siitä miten rajuna se paiskautuu päälle. Hyvät "olet riittävä juuri sellaisena kuin olet" / "kaikki ovat kauniita omalla tavallaan" / "annetaan jokaisen kukan kukkia" -blaablaat lensivät ikkunasta ulos, ja tilalle on hypännyt vanha inho vartaloani, kasvojani, itseäni ja yleistä olemustani kohtaan mistä lie mieleni kompostista. Syistä joita en tässä nyt käy ruotimaan en näe itsessäni kaunista siinä missä sitä jopa pitäisikin olla, enkä muissa muuta kuin itseäni parempaa. En nyt.

Kaikki on taas rumaa. En jaksa edes välittää siitä ettei sen pitäisi olla minulle totta. En halua olla tässä vartalossa. Enkä tässä mielessä.

Pieni askel vessanpöntöltä

En oksentanut eilen. Vaikka olisi ollut syytä. Ja mieli teki. Ihan hirveästi. Ja vitutti kerta kaikkiaan kaikki ja vatsassa painoi ja ällötti. En silti. HA!

En ole vielä päättänyt oliko tämä aamu parempi vai huonompi sen takia, aika paska yhtä kaikki. Mutta silti. Enpäs. Oksentanut!

Tyhjä(pä)ä

En tiedä mitä kirjoittaa. Aiheita on loppumattomasti, mutta kaikki ne tuntuvat olevan lukkojen takana. Liian tiukasti, jotta pystyisin jakamaan niitä. Haluaisin, mutta suunnittelemani tekstit tuntuvat vääriltä tai tekopyhiltä tai puutteellisilta. En halua kirjoittaa niistä nyt.

Kirjoitin hirveän tekstin äidistä. En tiedä pitäisikö se julkaista vai deletoida. Ehkä molempia.

En tunne olevani omalla paikallani. Kirjoitan tätä junassa matkalla vanhempien luota, ja ensimmäisiä kertoja minua ahdistaa palata koppiin jota kutsun kodikseni. Olin eksyksissä lapsuudenkodissani, en löydä asioita, unohdan niitä, seison keskellä olohuonetta ja mietin mitä ihmettä teen täällä. Miehekkeen luona seinät ahdistavat eikä ole tilaa hengittää. Hypin laukkuni yli päästäkseni vessaan ja välttelen kämppistä.

Kaikki on kesken ja sekaista. Mikään ei tule valmiiksi ja mieleni tekisi hakata päätäni johonkin saadakseni sen riittävästi järjestykseen aloittaakseni jostakin.